Tietoa

Erilaisia artikkeleita seminaareista ja keskustelupalstoilta.

Kotihengityskonehoito tulevaisuudessa - Ruotsin malli? 10.4. pidetyn seminaarin luento: Avustajien koulutuspaketti Ruotsissa.

Luennoitsijana Ruotsin kansallisen hengitystukikeskuksen sairaanhoitaja Katarina Hult Fridh.

HUS:in foniatrian poliklinikan puheterapeutin Marjo Rönkön luentodiat.

Seinäjoen keskussairaalan teho-osaston ylilääkärin Kari Saarisen luentodiat.


VASTAUS HENGITYSHALVAUSPOTILAAN HAMMASHOIDON KUSTANNUSTEN KORVATTAVUUTEEN

Hengityshalvauspotilaat ry:n pyynnöstä ohessa kannanottoni hengityshalvauspotilaan hammashoidon kustannusten korvattavuuden lainmukaisuuteen;

Hengityshalvauspotilaita koskeva lainsäädännön nykytila on niukka. Ainoa nimenomainen voimassa oleva säännös hengityshalvauspotilaista on säädetty sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa laissa (734/1992) ja -asetuksessa (912/1992), myöhemmin asiakasmaksulaki. Hallituksen esityksen (216/1991) perustelujen mukaan tarkoituksena on pitää voimassa entinen hengityshalvauspotilaiden hoitokäytäntö, joka on muotoutunut kumotun hengityshalvauspotilaan hoitokustannuksista annetun lain (129/1957)nojalla. Kaikissa näissä säännöksissä on todettu järjestettävän hoidon olevan hengityshalvauspotilaalle maksutonta.

Hengityshalvauspotilaiden hoidon järjestämisessä noudatetaan saamieni tietojen mukaan erilaisia käytäntöjä. Näin on ilmennyt osaksi myös hammashoidon osalta. Nimenomaista säännöstä hengityshalvauspotilaan oikeudesta hammashoitoon ei ole. Yleinen säännös oikeudesta hammashoitoon sisältyy kansanterveyslain 14 §:ään. Pääsääntöisesti tällaisesta kunnallisesta terveyspalvelusta voidaan periä maksu palvelun käyttäjältä, jollei toisin säädetä. Hengityshalvauspotilaiden oikeudellinen asema on kuitenkin toinen. Asiakasmaksulain 5 §:n 1 momentin 3 kohdassa on säädetty, että hengityshalvauspotilaalle annettava hoito ja ylläpito sekä hoitoon liittyvät kuljetukset terveydenhuollon palveluihin ovat maksuttomia siten kun siitä asetuksella erikseen säädetään. Asiakasmaksuasetuksen 22 §:n määrittelee hengityshalvauspotilaan. Oikeudellisesti hengityshalvauspotilaat katsotaan laitoshoidossa oleviksi potilaiksi. Tällöin hengityshalvauspotilaan hoito tulee järjestää sairaalassa tai kotona sairaalan kirjoista poistamatta. Hoidosta vastaava yksikkö, eli sairaala vastaa tällöin hoidon järjestämisestä, sen aiheuttamista palkkaus-, ylläpito- ja muista hoidosta aiheutuneista kustannuksista. Tämän lisäksi sairaalan on vakiintuneen käytännön mukaan katsottu olevan velvollinen maksamaan kotihoidossa olevalle hengityshalvauspotilaalle korvausta saamatta jääneestä ylläpidosta. Yleisesti korvauksen perustana on voimassa oleva sairaalahoidon vuorokausimaksu.

Kyseessä olevaa hengityshalvauspotilaan oikeutta hammashoitoon tuleekin tarkastella asiakasmaksulain nojalla, jonka mukaisesti hengityshalvauspotilaalla on oikeus hengityshalvauksen hoitoon. Näin ollen oikeudellisesti relevanttia on se, mitä katsotaan kuuluvan hengityshalvauspotilaan hoidoksi. Hoitovastuun säilyessä hoitavalla yksiköllä riippumatta siitä järjestetäänkö hoito sairaalassa, vai sairaalan kirjoista poistamatta kotihoidossa. Hengityshalvaukseen syy-yhteydessä oleva hammashoito on aina hoitovastuussa olevan instanssin järjestettävä. Katson myös, että muu lääketieteellisesti perusteltu hammashoito on pidettävä osana hengityshalvauspotilaan hoitona ja ylläpitona ja siten Asiakasmaksulain 5 § 1 momentin mukaan maksuttomana riippumatta siitä missä hoito tosiasiallisesti annetaan hoidonporrastuksen mukaisesti.

Myös Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on päätöksessään (Dnro 1883/2/1996) ottanut kantaa pitkäaikaispotilaan hammashoidon järjestämiseen ja todennut, että hoitava sairaala on velvollinen huolehtimaan potilaan terveydentilan mukaisesta hoidosta. Päätökseen sisältyneessä Sosiaali- ja terveysministeriön lausunnossa katsottiin lisäksi, että välttämättömästä hammashoidosta, mukaan lukien välttämättömät suojaustoimenpiteet ja korvaamaan siitä aiheutuneet kustannukset.

Hengityshalvauspotilaan hoidon ja oikeusturvan osalta voidaan tukeutua välittömästi vain em. asiakasmaksulain säännöksiin. Muilta osin välillistä merkitystä asian kannalta voidaan antaa yleisille sairaanhoitoa koskeville normeille ja periaatteille. Tällaisina voidaan ex analogia mainita mm. Kansanterveyslain (746/1992) 14 §, 17 §, erikoissairaanhoitolain (1127/1998) 3 §, (1062/1989) 30 § ja 31 §, sekä Suomen perustuslain (731/1999) 6 §:n yhdenvertaisuussäännös, että 19 §:n 3 momentin julkisen vallan velvollisuudesta turvata jokaiselle riittävät terveyspalvelut. Potilaan oikeusaseman kannalta voidaan lisäksi mainita laki potilaan asemasta ja oikeuksista ( 785/1992). Sen 2 § sisältää määritelmän terveyden- ja sairaanhoidosta. Tällä tarkoitetaan potilaan terveydentilan määrittämiseksi taikka hänen terveytensä palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi tehtäviä toimenpiteitä, joita suorittavat terveydenhuollon ammattihenkilöt tai joita suoritetaan terveydenhuollon toimintayksiköissä. Hallituksen esityksen mukaan tällaista toimintaa on mm. hammashoito (HE 185/91). Lisäksi lain 3 §:n mukaan jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoitoon niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin on terveydenhuollossa käytettävissä. Potilaalla on tällöin oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Merkittävää potilaskontakteiden kannalta on myös lain 5 §, jossa säännellään potilaan tiedonsaantioikeudesta hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista.

Olisikin ensiarvoisen tärkeää epäselvyyksien välttämiseksi liittää hengityshalvauspotilaan kotihoitosuunnitelmaan myös selvitys hammashoidon järjestämisestä.

Ystävällisin terveisin,
ELINA AKAAN-PENTTILÄ
Lakimies
KYNNYS RY c/o Threshold Association


Käytän tässä kirjoituksssa nimitystä kostuttaja ns. hygroskoopiselle kostuttajalle (aktiivinen, eli lämmitettävä vesihaude on eri tilanne).
  1. Kostuttaja ei saisi olla kostuttaja/suodatin yhdistelmä. Suodattimesta ei ole infektioriskin kannalta mitään positiivistä puolta sillä pelkkä kostuttaja estää oikein käytettynä bakteerien leviämisen yhtä hyvin. Kostuttaja/suodatin yhdistelmä kasvattaa kuollutta tilaa ja virtausvastusta.
  2. Kostuttaja tulisi vaihtaa riittävän usein, ei sen takia että sen kostutusteho huononee, vaan sen virtausvastukset kasvaa. Pöpöt eivät pysty kasvamaan itse kostuttajassa, nimittäin sen hygroskoopinen media on bakterisiidinen (bakteria tuhoava).
  3. Kostuttajaa tulisi aina käyttää tavalla niin, että mahdollinen tiivistynyt vesi ei pääse valumaan koneeseen päin, jolloin kontaminoidaan potilasletkustoa.
  4. Kostuttajan vaihdon yhteydessä vaihdetaan myös kanyylin ja kostuttajan välinen letku, -siellä se bakteerikasvu jyllää!
  5. Tehokas kostuttaja kerää aina nestettä. Määrää voidaan vähentää huolehtimalla siitä että e.m. väliletku ja kostuttaja pidetään mahd. lämpimänä (kaulaliina tms).
Hygroskoopisia kostuttajia on markkinoilla useampia. Koko on tehon suhteen ratkaiseva. Teho spesifioidaan yleenssä sillä tavalla että kostuttaja XX antaa 34 mg vettä / litraa hengityskaasua tietyn kertavoluumin vallitessa. Jos käyttäjä käyttää HumiVentin "pienempää" kostuttajaa alla mainitusta syistä, se ei takaa että hänen kostutus on riittävä. Yleenssä voidaan sanoa että käytettäessä hygroskoopista kostuttajaa, kosteus on riittämätön. Kosteus tulisi olla yli 40 mg / litraa ja siihen ei yksikään hygroskoopinen kostuttaja yllä.
Hygroskoopiset kostuttajat ovat kompromissi, tulisi vaan varmistaa että käytätte laadukasta, riittävän kookasta tuotetta sillä nämä kostuttajat kostuttavat hunoimillaan 25 mg/lit ja parhaimillaan 35mg/lit.
Kostutus on tärkeää. Se on avainasemassa suojauduttaessa keuhkoinfektiolta .

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.